Energiapuun käyttö vähenee – miten Kainuu vastaa?

Kirjoittajat: Samuli Rinne ja Varpu Savolainen, ed. Leena Heikura-Tolonen

Energiapuun käyttö on laskussa. Polttoon perustuvan energiantuotannon suosio vähenee, ja perusteluina käytetään mm. säästö- ja päästövähennystavoitteita, vaikka päästövähennystavoitteissa kyse on fossiilisten polton lopettamisesta. Datakeskusten hukkalämmön merkitys lämmönlähteenä on kasvussa, ja sähkön ajoittain hyvin halvat hinnat ja pieni sähkövero kaukolämmöntuotannossa ovat johtaneet nopeaan ja laajaan sähkökattiloiden ja lämpöpumppujen hankintaan. Konkreettisena esimerkkinä kehityksestä on kajaanilaisen Loisteen päätös lopettaa biomassan polttoon perustuva lämmön- ja sähköntuotanto kokonaan vuoteen 2027 mennessä.

Luonnonvarakeskuksen tilastosta ilmenee, että energiapuun käyttö on ollut laskussa jo muutaman vuoden etenkin lämpö- ja voimalaitoksissa. Turpeen polton nopea alasajo nosti hetkellisesti energiapuun kysyntää 2020-luvun alussa, mutta sittemmin trendi on ollut laskeva sähköistymisen ja lämpöpumppujen yleistymisen myötä. Kun Loisteen kaltaiset energiapuuta käyttäneet paikalliset toimijat vähentävät biomassan käyttöä, on odotettavissa rakenteellinen muutos energiapuun kysyntään. Tämä voi tarkoittaa tulojen menetystä niille yrityksille, jotka ovat toimittaneet puuta energiakäyttöön. Tällaisia ovat esimerkiksi energiapuuta ostaneet hakeyritykset ja energiapuun korjuuseen erikoistuneet koneyrittäjät – pahimmillaan energiapuun korjuuseen investoidut koneet ja kourat jäävät liian vähälle hyötykäytölle rasittamaan yrittäjän taloutta. Samalla kysynnän laskiessa energiapuun hinta laskee ja toiminnan kannattavuus heikkenee, myös metsänomistajan osalta.

Puun muuttuva rooli

Vaikka energiapuun käyttö vähenee, sen merkitys ei suinkaan katoa – käyttö vain muuttaa muotoaan. Energiapuulle on kehittymässä uusia markkinoita mm. biotuote- ja kemianteollisuudessa. Kehitys on vasta alussa, mutta mahdollisuudet ovat suuret, sillä myös suuret metsäyhtiöt ovat nyt lähtemässä mukaan. Arvioiden mukaan seuraavan kymmenen vuoden kuluessa Suomeen voi nousta useita biojalostamoja, jotka valmistavat perustuotteiden ohella myös korkeamman jalostusasteen kemikaaleja ja biohiiltä. (Kirjoitimme biojalostamoista aiemmin laajemmin toisessa jutussa). 

Kun biojalostustoiminta lähtee kunnolla nousuun, biomassan – erityisesti halpa-arvoisen biomassan – kysyntä ja samalla hinta nousevat. Arvioiden mukaan 2030-luvun puolivälissä kaiken biomassan hinta nousee mahdollisesti jyrkästikin. Biojalostamossa raaka-aineen fyysisellä muodolla ei ole juuri merkitystä, koska se jauhetaan esikäsittelyssä joka tapauksessa pieneksi.

Biojalostamo käyttää valtaosan biomassasta tuotteiden valmistukseen, ja lopulta 10-40 % päätyy energiaksi, ratkaisun tarkasta toteutuksesta ja tuotevalikoimasta riippuen. Prosessin sivutuotteena muodostuu väistämättä hukkalämpöä, joka voidaan käyttää kaukolämpönä joko matalalämpötilaverkossa suoraan tai tavanomaisessa verkossa lämpöpumpulla ns. priimattuna. Energiakäyttöön biomassasta päätyy siis biojalostamotoiminnassakin suuria määriä, mutta se voi kiertää useamman käyttövaiheen kautta kuten EU:n toivomassa kaskadiperiaatteessa: ensin materiaalina, sitten energiana. Näin siitä saadaan pelkän energiakäytön lisäksi useita tuotteita ja lisäarvoa.

Rahoitus ohjaa muutosta, mutta vanhaa säilyttämällä vahvistetaan huoltovarmuutta

Uuden teollisuuden alan synty riippuu pitkälti rahoituksesta. Alueellisessa vihreässä siirtymässä on merkittävä rooli myös pankeilla ja sijoittajilla, jotka päättävät, saavatko yritykset kaipaamaansa rahoitusta uudistuakseen. EU:n kestävän rahoituksen säännöt ja pankkien omat ilmastotavoitteet ohjaavat rahoitusta pois polttoperäisestä energiasta, mikä vaikeuttaa biomassaan perustuvien lämpölaitosten uudistamista. Biomassaan perustuvat laitokset nähdään nyt siirtymävaiheen ratkaisuina, kun taas hukkalämmön hyödyntäminen, lämpöpumput ja sähköiset järjestelmät näyttävät kannattavammilta sijoituskohteilta. Samalla toiveet kohdistuvat uusiin avauksiin biokiertotalouden investoinneissa. Metsäalan uudistumisen ja biokiertotalouden kehityksen vuoksi olisi erittäin tärkeää saada kotimaisia referenssejä biojalostamoista, vaikka sitten pienessäkin pilottimittakaavassa.

Oli biojalostuksen suunta mikä tahansa, puulla säilyy edelleen tärkeä rooli huoltovarmuudessa. Mahdollisena kriisiaikana varavoimalähteet voivat nousta elintärkeään asemaan, ja esimerkiksi Kainuussa biomassaa hyödyntävä varatuotanto voisi olla strateginen etu. Energiapuun polttoon käytettävää kapasiteettia ei kannattaisi siksi kokonaan ajaa alas vaan säilyttää ne varalla ja hyödyntää niitä kalliin sähkön tai kovien pakkasten aikaan. Tulevaisuuden sähköntuotanto nojaa yhä enemmän tuuleen, jonka vaihtelun sykli on noin viikon mittainen. Se on aivan liian pitkä aika hoidettavaksi esimerkiksi sähköakuilla, eli jotakin polttavaa tuotantoa tarvitaan vielä pitkään sähkön rinnalle, vaikka sen rooli pieneneekin.

Metsät mukana muutoksessa

Energiapuun käytön väheneminen merkitsee Kainuulle rakennemuutosta, joka on käynnissä jo nyt. Se haastaa perinteisiä toimintatapoja, mutta samalla avaa tilaa uudenlaiselle metsäosaamiselle ja arvoketjuille mm. biojalostuksen saralla. Metsä ei ole katoamassa teollisuudesta minnekään – päinvastoin. Sen rooli muuttaa muotoaan kohti korkeamman jalostusasteen tuotantoa. Tekniset ratkaisut ovat enimmäkseen olemassa, mutta toimiva kokoonpano vaatii huolellista suunnittelua, sekä rahaa ja rohkeuttakin hypätä uuteen. Tehtävää on vielä. Kysymys kuuluu, kuinka nopeasti yritykset ja muut alueen toimijat ehtivät mukaan muutokseen.